Urheilijoita ei seurata enää vain silloin, kun lähtölaukaus pamahtaa tai kiekko putoaa jäähän. Monia kiinnostavat myös heidän arkensa, somepäivityksensä, haastattelunsa ja se, mitä tapahtuu huippu-uran jälkeen. Huippu-urheilu on yhä tuloksia, mutta urheilijoista kerrotaan nykyään paljon enemmän myös ihmisinä.
Ennen riitti tulos, nyt kiinnostaa koko tarina
Urheilussa on aina ollut sankareita. Ennen heistä luettiin lehdestä, nähtiin pätkä televisiossa ja ehkä kuultiin legendaarinen haastattelu suuren voiton jälkeen. Siinä se pitkälti oli.
Nyt yleisö pääsee paljon lähemmäs. Instagram, TikTok ja podcastit näyttävät urheilijasta puolia, joita ei ennen juuri nähty. Aamuharjoitus, kisamatka, pettymys, onnistuminen, sponsorikuva, nopea vitsi hotellihuoneesta. Kaikki voi halutessaan päätyä yleisön eteen.
Urheilun ympärillä tapahtuu nykyään paljon jo ennen itse kilpailua. Ennakot, loukkaantumiset, haastattelut ja somepäivitykset voivat muuttaa sitä, miten yleisö suhtautuu otteluun tai itse urheilijaan. Samassa kokonaisuudessa myös vedonlyönti liittyy monella siihen, miten kilpailuja seurataan ja miten niistä puhutaan ennen ratkaisevia hetkiä.
Some teki urheilijasta tutumman
Sosiaalisessa mediassa urheilijan status on muuttunut. Hänestä on tullut enemmän ihminen, jolla on oma ääni, tyyli ja ehkä myös oma tapa olla esillä. Se voi olla valtava etu.
Kun seuraaja näkee harjoituspäiviä, pieniä epäonnistumisia ja arkisia hetkiä, suhde muuttuu. Mahdollinen voittokin tuntuu henkilökohtaisemmalta, koska matkaa on nähty lähempää. Yhtä lailla tappio voi tuntua raskaammalta, jos ymmärtää, kuinka paljon töitä sen eteen oli tehty.
Tämä näkyy hyvin myös siinä, miten Reetta Hurskeen ura aitajuoksussa kiinnostaa ihmisiä. Pelkkä mitali tai loppuaika ei aina riitä selittämään, miksi urheilija jää ihmisten mieliin. Taustalla on persoona, ura, vaikeat hetket ja se tunne, että tätä ihmistä on seurattu jo pidemmän aikaa.
Julkisuus ei ole pelkkää kiiltoa
Tässä on kuitenkin toinenkin puoli. Kun urheilija on koko ajan näkyvissä, myös kritiikki tulee lähemmäs. Yksi huono kilpailu, yksi harkitsematon lause tai yksi väärin ymmärretty päivitys voi lähteä kiertämään nopeasti.
Kaikki eivät myöskään halua olla jatkuvasti esillä. Joku viihtyy kameran edessä, toinen haluaisi vain harjoitella ja kilpailla. Silti nykyinen urheilumaailma palkitsee näkyvyydestä. Sponsorit, seuraajat ja mediahuomio kulkevatkin usein käsi kädessä. Monelle urheilijalle somepolku on jo osa uraa, vaikka päätyö tehdään edelleen kentällä, radalla tai kaukalossa.
Katsoja haluaa päästä lähemmäs
Yleisön odotukset ovat muuttuneet aika rajusti. Enää ei aina riitä, että urheilija tekee työnsä kentällä, radalla tai kaukalossa. Moni haluaa tietää, millainen ihminen siellä suorituksen takana oikein on.
Tämä selittää myös sen, miksi urheilusta kirjoitetaan nykyään niin paljon henkilötarinoiden kautta. Loukkaantuminen, paluu, parisuhde, valmentaja, perhe, somekohut ja arjen valinnat kiinnostavat. Välillä jopa enemmän kuin itse kilpailu.
Se voi tuntua oudolta, mutta ei se ole pelkkää uteliaisuutta. Ihmiset tykkäävät tarinoista. Urheilu tarjoaa niitä jatkuvasti, koska panokset ovat selkeät ja tunnepuoli on mukana niin voitoissa kuin tappioissakin.
Vanha urheilusankari ei kadonnut, hän vain muuttui
Huippu-urheilun ydin on edelleen sama. Lopulta joku voittaa, joku häviää ja tulos jää tilastoihin. Sitä ei some muuta miksikään.
Mutta tapa seurata urheilijoita on muuttunut pysyvästi. Enää ei katsota vain itse suoritusta, vaan koko sitä matkaa, joka johtaa siihen hetkeen. Treenit, haastattelut, päivitykset, sairastelut, kommentit ja arjen hetket päätyvät esiin tavalla, joka olisi ennen ollut paljon harvinaisempaa.
Urheilijasta on tullut kilpailijan lisäksi mediahahmo. Ei välttämättä siksi, että hän olisi sitä itse pyytänyt, vaan koska yleisö, media ja some tekivät siitä osan peliä.